Kodin putkimies

Jostain käsittämättömästä syystä öljylämmitteisen omakotitalomme yläkerran vesipatterit pitävät ärsyttävää litinää aina silloin tällöin öljypolttimen käynnistymisen jälkeen. Niissä kiertää ilmaa (ei siis ehkä kuitenkaan niin käsittämätöntä kuin ensiarvaamalta voisi luulla), joka kuitenkin ilmausta tehdessä on tietysti jossain toisaalla kuin ilmausruuvin kohdalla. Täysin huolimatta siitä, että kiertovesipumppua on pidetty oikeaoppisesti vuorokauden verran pois päältä ja kaikki mahdolliset termostaatit ja hanat ovat selkosen selällään.

Joskus ilmaus onnistuu jotenkin, ja pari päivää, joskus jopa viikon, saa olla rauhassa. Paineen lisääminen kalvopainesäiliöön auttoi pariksi viikoksi, mutta sitten tuli raja vastaan ja varoventtiili päästi liian paineen pihalle, eikä suostunut enää toimimaan. Hankin ja asensin uuden venttiilin ja siltä osin homma näytti olevan kunnossa. Kalvopainesäiliön paineetkin saatiin samalla katsottua oikealle tolkulle, jottei varoventtiilin toimintaa tarvitsisi toistamiseen testata.

Kyllästyin tilanteeseen ja pariin muuhun pikku ongelmaan pannuhuoneessa ja päätin tehdä asialle jotakin. Marssin putkiliikkeeseen ja pistin 61 € haisemaan kupariputkiin, puserruskulmaliittimiin, mustaan käyrään, minipalloventtiileihin, jne. Pistin vesijohtoverkon ja lämmitysjärjestelmän varoventtiilien viemäröinnin kuntoon pannuhuoneessa, mutta varsinainen työnvieroksujan työvoitto tapahtui yläkerrassa.

Olihan siinä jonkin verran tekemistä, mutta nyt on patterilinjan ensimmäisessä ja viimeisessä patterissa automaattinen ilmausventtiili, eikä tämän tästä tartte käydä ilmausavaimen ja Lidlin kevytkolapullon kanssa läträämässä. Ilman pitäisi nyt poistua automaattisesti. Kuvasta kauhistunut epätietoinen näkee, mikä se musta käyrä oikein on. Saisi kyllä olla valkoinen, ja luulen että jahka vaimo näkee virityksen, pensselille tulee kyllä töitä.

Korva kondiksessa

Tämä juttu taisi tapahtua jo kuukausi sitten, mutten ole oikein jaksanut naputella ennen tätä.

Kävin sitten moikkaamassa ystävällistä työterveyslääkäriä, joka määräsi korvatippoja vertavuotavaan korvaan. Mitäs muutakaan. Olivat jotain hydrokortisonia sisältäviä antibioottitippoja, ja puteli maksoi varmaan melkein 30 €.

Viikko noita kolme tippaa korvaan aamuin illoin, ja kas ihmettä: Korvasta ei enää löydy edes vaikkua! Kyllä on lääketehtaat taas keksineet jotain ihmeellistä. Yksi pieni sivuvaikutus on kuitenkin mainittava: Kuurin loputtua korvalla ei kuule kunnolla. Onkohan entisen tärykalvon päälle kasvanut toinen tehokkaan lääkkeen seurauksena?

Kävi ilmi, että valkoinen maitomainen mönjä kuivuu korvakäytävään ja olihan sitä ehtinyt viikossa sinne aika tavalla päätyä, kuusi tippaa päivässä. Muutama vesipisara korvakäytävään, hetki odotusta, jotta liukenee, ja koko hoito lähti varovasti vanutupon avustuksella korvasta. Näytti siltä kuin joku olisi käynyt tunkemassa ohutta vessapaperisoiroa korvaan.