Windsor

Windsorin linna on melkolailla perinteisimpiä turistikohteita kaikille, jotka pyörivät Lontoon seudulla, joten päätin käydä perjantai-iltapäivänä tutustumassa paikkaan. Kaksi tuntia kävelyä maailman rikkaimpien ihmisten entistä kämppää ihastellen oli kyllä vaikuttava kokemus.

Linnan sisällä ei saanut ottaa valokuvia, enkä jaksanut ryhtyä salakuvaajaksi, joten siltä osin on tyydyttävä mielikuviin.

Linnan ulkopuolella seisoi pari poliisisetää. Heidän tärkein keskustelunaiheensa kuulosti olevan, pitääkö oikeanpuoleinen poliisi asettaan oikealla korkeudella.

Onnea Maggie!

Englannin 80-luvun pääministeri Margaret Thatcher täytti tänään 80 vuotta. Hän viittasi puheissaan hyvin harvoin Raamattuun ja puhui hengellisistä asioista julkisuudessa hyvin vähän.

Juhlan kunniaksi harvinainen viittaus Raamattuun, jonka BBC Radio 4:n toimittajat kytkivät Thatcherin syntymäpäivää käsiteltäessä Pakistanissa tapahtuneisiin maanjäristyksiin ja siellä tarvittavaan katastrofiapuun.

"No one would remember the Good Samaritan if he'd only had good intentions. He had money as well."

Vapaasti käännettynä "Kukaan ei muistaisi laupiasta samarialaista, jos hänellä olisi ollut vain hyviä aikeita. Hänellä oli myös rahaa."

Jotenkin niin englantilainen lausunto kuin olla ja saattaa...

Whiteleys

Maanantai-iltana kurssin päätyttyä lähdin tapaamaan kummitätini poikaa Anttia, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Kävelin lyhyen matkan hotellilta Gloucester Roadin metroaseman kupeeseen odottelemaan. Lyhyen odottelun jälkeen kyyti saapuikin.

Lähdimme syömään italialaiseen ravintolaan lähellä olevaan Whiteleysin ostoskeskukseen. Hyvää pizzaa, tosin valinta pizzan ja pastan välilläkin oli vaikea. Pitänee siis käydä joskus toistekin, jotta pastakin tulee testattua.

Juttua riitti ja paikka oli viihtyisä, joten pidimme pöytämme kauan. Paikasta tuli otettua valokuvakin.

Nyt tietysti jäi polttelemaan, miltä nuoripari näyttää, eikö? Huonompi homma. Ainoassa valokuvassa, jota voisi kehua teknisesti ottaen onnistuneeksi, Antilla on silmät kiinni. En viitsinyt retusoida hänelle uusia silmiä, joten tällainen tästä nyt tuli...

Antin vaimo Claudia on kotoisin Meksikosta. Molemmat opiskelevat Lontoossa, Antti business managementia ja Claudia henkilöstöhallintoa. Mukava pariskunta, ei voi muuta sanoa.

Holy Trinity Brompton

Sunnuntai-iltana kävin HTB:n tilaisuudessa, joka oli merkitty ohjelmaan kategorian informal service alle. Lyhyesti sanottuna - kuten minua asiasta aiemminkin informoitiin - tuo tarkoitti lähinnä sitä, että papit eivät esiinny tilaisuudessa messukasukoissa, vaan normaalissa "toimistovarustuksessa". Pidin tilaisuuden tyylistä.

Erittäin tasokas bändi säesti ylistyslauluja, joita oli tilaisuudessa tavanomaisen speech sandwichin lisäksi paljon. Puhujana tilaisuudessa, jonka johti seurakunnan nykyinen kirkkoherra Nicky Gumbel, oli Jo Glen. (Nicky Gumbel saattaa olla nimenä tuttu, jos on sattunut tutustumaan alfa-kurssiin.)

Britiksi Jo Glen oli poikkeuksellisen vilkas ja sanavalmis. Ymmärtääkseni hän on kirjoittanut hengellisiä lastenkirjoja ja puhuu seurakunnassa yleensäkin usein. Saarnassaan Jo käsitteli henkilökohtaiseen uskonelämään liittyvien asioiden lisäksi myös muita ajankohtaisia aiheita, kuten Lontoon äskettäisiä pommi-iskuja ja ihmisten suhtautumista niihin sekä Englannissa suunniteltua uskontolain muutosta.

Tilaisuuden jälkeen menin alakertaan, missä tarjoiltiin kahvia, teetä ja mehua. Sieltä löytyi myös valtava kristillinen kirjakauppa. Suomesta tuskin löytyy montaa kirjakauppaa, joka olisi suurempi. Kyselin sieltä yhtä kirjaa, mutta kyselyni tuotti vesiperän. "Oh he's american writer. Maybe we could order it for you and send it by mail." Päätin kuitenkin ystävällisestä tarjouksesta huolimatta tilata opuksen Amazonista joskus myöhemmin. Siten homma taitaa tulla huomattavasti halvemmaksikin.

Epätavallinen linnakundi

Puolilta päivin menin Hyde Parkin Speaker's Corneriin kuuntelemaan puheita, ja törmäsin ensimmäisenä Nicky Yarrisiin.

Puhujana Nicky oli aivan omaa luokkaansa. Muutama eri uskontojen saarnamies ei päässyt alkuunkaan samaan yleisömäärään kuin tämä ymmärrettävistä syistä melko palavasti asiansa esittänyt aivan tavallisen näköinen mies.

Nicky on viettänyt 8057 päivää vankilassa kuolemaantuomittuna rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Hänet vapautettiin lopulta DNA-testien perusteella. Lopullisesti vapautuminen tapahtui alkuvuodesta 2004, jonka jälkeen hän muutti Englantiin ja meni siellä pian naimisiin. Nyt hänen vaimonsa Karen odottaa lasta.

Hän on kirjoittamassa kirjaa elämäntarinastaan ja siitä on nähtävästi tehty jo elokuva. Erittäin epätavallinen ja mielenkiintoinen mies.