Ei heikkovatsaisille

Tämä kirjoitus aiheuttaa heikkovatsaisille todennäköisesti pahoinvointia. Tästä eteenpäin ainoastaan lukijan omalla vastuulla.

Illalla kirjoitellessani mitättömiä sormiharjoituksiani blogiin ihmettelin, kun vasen korvakäytävä alkoi kutista. Ihan kuin olisi ollut vettä korvassa. Kokeilin pikkurillillä korvakäytävän suuta ja huomasin, että korvasta valuu verta. No, pala vessapaperia tukkeeksi ja nukkumaan. Ei tämän takia kannata yötä jossain päivystysjonossa viettää. Lääkäriajan ehtii tilata aamullakin.

Aamulla klo 5 herään virkkuna kuin kaksivuotias, joka nukkuu kolmet päiväunet. Ensimmäinen ajatus on, missä kunnossa korvakäytävän suulla oleva paperi on. Hoipperehdin kohti vessaa. Virkku, joopajoo. Vessassa päällisin puolin siistin näköisen paperin poistaminen vetää perässään pienen etanan kokoisen verihyytymän ja kaikesta päätellen myös puolet aivoista. Tasapainokeskus ei jostain syystä häiriintynyt, vaikka hyytymän koosta päätellen kaarikäytäviä ei voi enää olla vasemmalla puolella lainkaan. Olo on sellainen, että aamiainen saattaa jäädä tänä aamuna väliin.

Arvelen, että verenvuoto liittyisi puhjenneeseen tärykalvoon. Mikään pieni puhjennut finni korvakäytävässä ei voi aiheuttaa noin voimakasta verenvuotoa, eihän? No, kahdeksalta voin soitella lääkäriaikaa itselleni. Hauskinta tietysti on, että työterveyspalvelujen tuottaja vaihtuu tänään. Jos lääkäriaikaa ei saa tälle päivälle, en tiedä mihin numeroon soittaisin.

Kyllä ihmisen kuolema on taas tehty helpoksi. Eutanasian kannattajat vouhkaavat tässä maassa ihan turhaan. Kyllä terveydenhuollon byrokratia pitää huolen siitä, että ihminen joka ei varsinaisesti huuda tuskaansa voi päätyä vähin äänin tuonpuoleiseen.

Ai minäkö pessimisti?

Ylläpitoruljanssi

Suolakaivoksella päivitetään verkkoparametreja, joka tietää katastrofia, tai sitten kaikki toimii huomenna taas kuin tanssi. Kumpaan uskoisi, kysyy nimimerkki väsynyt ylläpitäjä, joka tunee Mr. Murphyn liian hyvin.

Pistin sakemannin johtaman tiimin hoitamaan hommani, koska olen mielestäni tehnyt oman osuuteni palokuntahommia parin viime viikon aikana. Sakemanni pistää parastaan, koska hänen on annettu ymmärtää, että palvelu ei ole alusta lähtien ollut ihan sillä tasolla kuin se olisi voinut olla.

Tekstaria jaksaa pukata. Miksiköhän hälyt tulevat läpi vain silloin, kun niitä ei tarvitse? Tositilanteessa sitten päivän viiveellä. Kukahan näitäkin leluja valmistaa?

Joskus ollaan arkisen harmaita ja masentavia syksyn parhaan ruskan keskellä. Päivän verbaalinen suollos on tässä.

Blogin uusi elämä

Kolmen vuoden tauon jälkeen ajattelin tuntevani itseni niin stressaantuneeksi, että jostain maksan glykogeenivarastoista puristamalla jaksan jälleen alkaa päivittää blogia. Uskomatonta, miten terapeuttista mitättömistä asioista kirjoittaminen voi olla.

Aika näyttää, jääkö tämä yksittäiseksi puuskakirjoitukseksi, vai alkaako näitä pukata tuutista joka kahvi- ja ruokatunti kuin ruuneperin runosuonesta.