Kolmen vuoden tauon jälkeen ajattelin tuntevani itseni niin stressaantuneeksi, että jostain maksan glykogeenivarastoista puristamalla jaksan jälleen alkaa päivittää blogia. Uskomatonta, miten terapeuttista mitättömistä asioista kirjoittaminen voi olla.
Aika näyttää, jääkö tämä yksittäiseksi puuskakirjoitukseksi, vai alkaako näitä pukata tuutista joka kahvi- ja ruokatunti kuin ruuneperin runosuonesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti