Perinneammatti

Eilen kävimme tutustumassa Nuutajärvellä lasinpuhellukseen, joka on mielestäni niiitä harvoja jäljellä olevia perinteisiä käsityöläisammatteja. Mielenkiintoista hommassa oli se, että puhallusta pääsi kokeilemaan itse. No, melkein itse.

Pääsin kyllä puhaltamaan itse, mutta kaikki muut työvaiheet teki ammattilainen kyseltyään ensin minulta, millaisen astian haluan. Sain juuri sellaisen oliiviöljykannun kuin halusin. Huomenna saan kannun ihan omiin käsiini ihailtavaksi.

Kuten kuvasta näkyy, väriäkin aihioon sai. Valittavana oli keltainen ja sininen murskattu lasi, jota pyöräytettiin peltipöydältä metalliputken päässä olevan sulan lasimassan päälle, kun sille oli ensin tehty ns. peukalopuhallus. Erikoinen termi tarkoittaa sitä, että puhaltaja tukkii peukalolla puhaltamiseen käytetyn metalliputken pään, jolloin putkessa oleva ilma lämmetessään laajenee ja työntää pienen ilmamäärän putken toisessa päässä olevan sulan lasimassan sisään.

Aihiota muokattiin puhaltamalla suoraan ylhäältä päin jakkaralla seisten tässä tapauksessa samalla vastapäivään kiertäen. Kun kaulaa oli saatu riittävästi, vietiin aihio uudestaan uuniin, jotta uudelleen lämmitetty kannun säiliöosa saatiin puhallettua kaulaa ohuemmaksi ja suuremmaksi. Viimeinen pystyssä suoritettava vaihe tehtiin märkää lattialla olevaa puupalaa vasten, jotta kannulle saatiin tasainen pohja.

Tässä vaiheessa aihio käännettiin vaaka-asentoon ja sen pohjaan kiinnitettiin sulaa lasia liimana käyttäen toinen metalliputki, kannun kaula katkaistiin ja siihen muokattiin kaatonokka. Sitten kannun kylkeen haettiin uunista lisää lasimassaa, joka sopivan lämpöisenä suli alkuperäisen aihion kanssa yhdeksi kappaleeksi. Paksumpi pää kiinnitettiin ensin, sitten metallisaksilla leikattiin kahva sopivasta kohtaa poikki ja pihdeillä taivutettiin toinen pää kiinni kannuun. Tämän jälkeen kannun pohjaan käsittelyä varten kiinnitetty putki napsautettiin irti kopauttamalla metalliputkea muistaakseni jollain metalliesineellä. Murtumakohtaa sulatettiin hiukan kaasuliekillä. Siitä merkkinä öljypullon pohjassa on peukalonpään kokoinen jälki.

Jälkeenpäin kyselimme lasimestarilta ja apulaiselta, kuinka kauan pitää opiskella, jotta lasia pääsee puhaltamaan. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen pääsee kuulemma apulaiseksi, joten lomittajaksi ei voi ihan vielä tällä osaamisella ilmoittautua.

Tuotepalautus

Tästähän on tulossa hyvää vauhtia kuluttaja-aiheinen blogi. Toivottavasti ei sentään, ne kun ovat mielestäni tylsiä.

Tänään mennään sitten Biltemaan palauttamaan eilen sieltä ostettu potkulauta. Pitikin taas mennä ostamaan jotain vähänkin kalliimpaa halpatavarakaupasta. Edellinen halvinta mallia ollut potkulauta, jonka ostimme Biltemasta muutama viikko sitten, on kuitenkin kestänyt 9-vuotiaalla pojalla mainiosti ja käyttö on ollut erittäin kovaa.

Tämän laudan piti olla vähän parempi ja kestää hiukan kauemmin, koska se on menossa pari vuotta nuoremmalle tytölle käyttöön. Olin väärässä. Siinä mielessä sääli, että tyttäreni piti tuosta laudasta. Itse taisin ihastua merkkiin. Sun Ray-pääte kun on töissä työpöydällä, niin tuo samanmerkkinen lauta tuntui kivalta vitsiltä, pari valokuvaakin tulisi varmaan työkavereille näytettäviksi otettua.

Paketissa, joka oli jo liikkeessä kertaalleen avattu ja uudelleenteipattu, luki päällä /w Strap, joten oletimme sisällä olevan päällä olevan kuvan mukaisesti kantohihnan, vaan eipä ollutkaan. Lisäksi ohjaustangon laakeri oli rikki jo valmiiksi.

Minulla on melko vähän kokemuksia Bilteman tuotepalautuksista, mutta huhut eivät kerro hyvää. Tässä tapauksessa tosin kuitti on varmasti tallella ja palautuksen luulisi sujuvan kivutta.

Uusi elämysmatkailukohde?

Sain tällaisen tänään sähköpostitse.

Tekijänoikeuslaista

Lueskelin tuossa EFFIn weppisivuja ja silmiin pisti STT:ltä lainattu ministeri Karpelan lasunto, jossa hän mainitsi kyseen olevan "jonkinnäköisestä masinoidusta kampanjasta tietyiltä tahoilta". Tällä ministeri Karpela ilmeisesti tarkoitti kansanedustajien vastaanottamaa viestitulvaa uutta tekijänoikeuslakia koskien.

Olen lukenut lähimenneisyydessä Eduard Radzinskin kirjan Stalin. Kirja on totuudellinen, hätkähdyttävä ja kammottava kuvaus Stalinin ajan Neuvostoliitosta ja rikoksista, joita siellä on tehty Stalinin kommunistisen ideologian eteenpäin viemiseksi.

Radzinskin kirjassa lainataan Stalinin hirmuhallinnon käyttäminä juuri tällaisia ilmauksia ("masinoitu"), joissa peitellysti ("tietyiltä tahoilta") kerrotaan asioista, joista viestin vastaanottajan odotetaan vetävän oikeat johtopäätökst kyseisestä asiasta. Masinoituja kampanjoita harrastivat kuitenkin vallankumoukselliset politrukit ja niissä kuoli ihmisiä niiden väkivaltaisuuden vuoksi. Stalin masinoi itse niitä mm. kaukaasiassa paljon. Tosin vainoharhainen Stalin syytti niistä myös myöhemmin omia todellisia ja kuviteltuja vihollisiaan, jotka useimmiten päätyivät joko puupalttooseen tai karkoitetuiksi Siperian perukoille.

Ministeri Karpela kuuluu Suomen valtaeliittiin, joka (täällä tosin kansan todellisella mandaatilla, toisin kuin entisessä Neuvostoliitossa) käyttää tasavallan ylintä poliittista päätäntävaltaa. Voisi olla tarpeen miettiä kahdesti, kun käyttää demokraattisessa valtiossa bolsevistisia ilmauksia kansalaisaktivismista, joka demokratian periaatteiden mukaan koittaa kyseenalaistaa lakiesitystä, josta kukaan ei tunnu ymmärtävän mitään. Ministeri etunenässä.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Minusta on tärkeää, että tekijänoikeuksista pidetään huolta. Minulla on jopa lähisukulaisia, jotka saavat tekijänoikeusmaksuista ja erilaisista rojalteista merkittävän osan elannostaan. Nyt kuitenkin ollaan kaikesta päätellen säätämässä taas kerran lakia, jota ei pystytä valvomaan. Jo tieto siitä, että lain valmisteluvaiheessa on tiedetty sen valvonnan olevan mahdotonta, vähentää kansalaisten yleistä lainkuuliaisuutta. Jos tämä on ministeri Karpelalle selvää, ja hän ajaa lakiesitystä siitä huolimatta jääräpäisesti läpi, pitäisi motiiveja ehkä hiukan tarkistaa.

On tietysti ikävämpi juttu, jos lakiesitys, josta oli tarkoitus sen tultua hyväksytyksi saada mainetta ja kunniaa, meneekin karille. Toisaalta sitä niittää, mitä kylvää. Jos median alttarin edessä rähmällään olemisen sijaan vaikka keskittyisi esimerkiksi luotsaamaan lakiesityksiä siten, että ne valmistellaan huolella ja puolueettomia asiantuntijoita käyttäen, voisi olla vähemmän tarvetta pelkoon, syyttelyyn ja varsin kammottavien ilmausten käyttöön. Keskustaministeriä tuntuu kovasti vaivaavan julkisuuden valokeilassa paistatellessa maalaisjärjen puute.

Retki

Maanantaina kävimme kuuden inkkarikanootin voimalla Längelmävedellä melomassa. Sää oli ihan mukava, vaikka vettä tihuuttikin. Pari päivää myöhemmin alkoikin kunnon syysmyrsky, joten hyvin tuli reissu ajoitettua. Ala-asteikäiset lapset eivät olisi pystyneet aikuisten avullakaan hallitsemaan kanootteja myrskytuulessa.

Aiemmin mainostetut kalvovaatteet kestivät hyvin ainakin tuon tihkusateen, eikä märistä vaatteista tarvinnut kärsiä. Alan pikkuhiljaa uskoa, että erilaisista kalvoista on oikeasti hyötyä ulkoiluvaatteissa.

Kangaskauppaa

Iskeydyimme jokin aika sitten lasten kanssa katsotun elokuvan jälkeen keskelle varsinaisia markkinoita Tampereen Lielahteen, missä Sportia Pekka järjesti jokasyksyisen myyntirysäyksensä.

Tuli taas todistettua, että inflaatio on purrut euron myötä. Ostin itselleni ulkoilutakin ja -housut ja pidin itseäni onnekkaana, kun ei satasta enempää tarvinnut moisista maksaa.

Pikkupoikana sain Savonlinnan halpakaupasta housut kympillä tai kahdella, eikä kukaan arvannut, etteivät ne olleet merkkikamaa. Tuolloin sentään käytettiin markkoja. No, kalvokankaat oli tosin vasta keksitty ja kalliita ne olivat silloinkin.

Onneksi säät alkavat olla kalvokangaskauppiaille otolliset. Nyt ainoastaan laiskuus pitää miehen sisällä sohvalla lukemassa romaania.