Perinneammatti

Eilen kävimme tutustumassa Nuutajärvellä lasinpuhellukseen, joka on mielestäni niiitä harvoja jäljellä olevia perinteisiä käsityöläisammatteja. Mielenkiintoista hommassa oli se, että puhallusta pääsi kokeilemaan itse. No, melkein itse.

Pääsin kyllä puhaltamaan itse, mutta kaikki muut työvaiheet teki ammattilainen kyseltyään ensin minulta, millaisen astian haluan. Sain juuri sellaisen oliiviöljykannun kuin halusin. Huomenna saan kannun ihan omiin käsiini ihailtavaksi.

Kuten kuvasta näkyy, väriäkin aihioon sai. Valittavana oli keltainen ja sininen murskattu lasi, jota pyöräytettiin peltipöydältä metalliputken päässä olevan sulan lasimassan päälle, kun sille oli ensin tehty ns. peukalopuhallus. Erikoinen termi tarkoittaa sitä, että puhaltaja tukkii peukalolla puhaltamiseen käytetyn metalliputken pään, jolloin putkessa oleva ilma lämmetessään laajenee ja työntää pienen ilmamäärän putken toisessa päässä olevan sulan lasimassan sisään.

Aihiota muokattiin puhaltamalla suoraan ylhäältä päin jakkaralla seisten tässä tapauksessa samalla vastapäivään kiertäen. Kun kaulaa oli saatu riittävästi, vietiin aihio uudestaan uuniin, jotta uudelleen lämmitetty kannun säiliöosa saatiin puhallettua kaulaa ohuemmaksi ja suuremmaksi. Viimeinen pystyssä suoritettava vaihe tehtiin märkää lattialla olevaa puupalaa vasten, jotta kannulle saatiin tasainen pohja.

Tässä vaiheessa aihio käännettiin vaaka-asentoon ja sen pohjaan kiinnitettiin sulaa lasia liimana käyttäen toinen metalliputki, kannun kaula katkaistiin ja siihen muokattiin kaatonokka. Sitten kannun kylkeen haettiin uunista lisää lasimassaa, joka sopivan lämpöisenä suli alkuperäisen aihion kanssa yhdeksi kappaleeksi. Paksumpi pää kiinnitettiin ensin, sitten metallisaksilla leikattiin kahva sopivasta kohtaa poikki ja pihdeillä taivutettiin toinen pää kiinni kannuun. Tämän jälkeen kannun pohjaan käsittelyä varten kiinnitetty putki napsautettiin irti kopauttamalla metalliputkea muistaakseni jollain metalliesineellä. Murtumakohtaa sulatettiin hiukan kaasuliekillä. Siitä merkkinä öljypullon pohjassa on peukalonpään kokoinen jälki.

Jälkeenpäin kyselimme lasimestarilta ja apulaiselta, kuinka kauan pitää opiskella, jotta lasia pääsee puhaltamaan. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen pääsee kuulemma apulaiseksi, joten lomittajaksi ei voi ihan vielä tällä osaamisella ilmoittautua.