Tekijänoikeuslaista

Lueskelin tuossa EFFIn weppisivuja ja silmiin pisti STT:ltä lainattu ministeri Karpelan lasunto, jossa hän mainitsi kyseen olevan "jonkinnäköisestä masinoidusta kampanjasta tietyiltä tahoilta". Tällä ministeri Karpela ilmeisesti tarkoitti kansanedustajien vastaanottamaa viestitulvaa uutta tekijänoikeuslakia koskien.

Olen lukenut lähimenneisyydessä Eduard Radzinskin kirjan Stalin. Kirja on totuudellinen, hätkähdyttävä ja kammottava kuvaus Stalinin ajan Neuvostoliitosta ja rikoksista, joita siellä on tehty Stalinin kommunistisen ideologian eteenpäin viemiseksi.

Radzinskin kirjassa lainataan Stalinin hirmuhallinnon käyttäminä juuri tällaisia ilmauksia ("masinoitu"), joissa peitellysti ("tietyiltä tahoilta") kerrotaan asioista, joista viestin vastaanottajan odotetaan vetävän oikeat johtopäätökst kyseisestä asiasta. Masinoituja kampanjoita harrastivat kuitenkin vallankumoukselliset politrukit ja niissä kuoli ihmisiä niiden väkivaltaisuuden vuoksi. Stalin masinoi itse niitä mm. kaukaasiassa paljon. Tosin vainoharhainen Stalin syytti niistä myös myöhemmin omia todellisia ja kuviteltuja vihollisiaan, jotka useimmiten päätyivät joko puupalttooseen tai karkoitetuiksi Siperian perukoille.

Ministeri Karpela kuuluu Suomen valtaeliittiin, joka (täällä tosin kansan todellisella mandaatilla, toisin kuin entisessä Neuvostoliitossa) käyttää tasavallan ylintä poliittista päätäntävaltaa. Voisi olla tarpeen miettiä kahdesti, kun käyttää demokraattisessa valtiossa bolsevistisia ilmauksia kansalaisaktivismista, joka demokratian periaatteiden mukaan koittaa kyseenalaistaa lakiesitystä, josta kukaan ei tunnu ymmärtävän mitään. Ministeri etunenässä.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Minusta on tärkeää, että tekijänoikeuksista pidetään huolta. Minulla on jopa lähisukulaisia, jotka saavat tekijänoikeusmaksuista ja erilaisista rojalteista merkittävän osan elannostaan. Nyt kuitenkin ollaan kaikesta päätellen säätämässä taas kerran lakia, jota ei pystytä valvomaan. Jo tieto siitä, että lain valmisteluvaiheessa on tiedetty sen valvonnan olevan mahdotonta, vähentää kansalaisten yleistä lainkuuliaisuutta. Jos tämä on ministeri Karpelalle selvää, ja hän ajaa lakiesitystä siitä huolimatta jääräpäisesti läpi, pitäisi motiiveja ehkä hiukan tarkistaa.

On tietysti ikävämpi juttu, jos lakiesitys, josta oli tarkoitus sen tultua hyväksytyksi saada mainetta ja kunniaa, meneekin karille. Toisaalta sitä niittää, mitä kylvää. Jos median alttarin edessä rähmällään olemisen sijaan vaikka keskittyisi esimerkiksi luotsaamaan lakiesityksiä siten, että ne valmistellaan huolella ja puolueettomia asiantuntijoita käyttäen, voisi olla vähemmän tarvetta pelkoon, syyttelyyn ja varsin kammottavien ilmausten käyttöön. Keskustaministeriä tuntuu kovasti vaivaavan julkisuuden valokeilassa paistatellessa maalaisjärjen puute.