Myslipatukka 2.0 eli jouluiset myslivuoat

Tein Myllyn Paras myslipatukkaohjeen mukaisia myslipatukoita työkaverin vinkin perusteella satsin verran, mutta päädyin muokkaamaan sitä vähäsen, koska lopputulos oli vähän turhan helposti murenevaa ja makukin oli mielestäni vähän mitäänsanomaton.

Lidlistä saa Goodi Special Luxury Fruit myslin nimellä sähkönsinisessä kiiltävässä paketissa n. 1.5 litraa mm. kokonaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja kookosta sisältävää mysliä, jota käytän perusraaka-aineena. Muistaakseni tuon myslin hinta oli varsin kohtuullinen. 2-3 €/paketti.

Voit korvata myslin myös kaurahiutaleilla, jos olet allerginen kuivatuille hedelmille, pähkinöille tai muille myslin aineosille.

Tarvitset:

• n. 25 kpl paperisia muffinivuokia tai leivinpaperia uunipellin suojaksi
  
• 2.5 dl appelsiinimehua
• ½ tl suolaa
• 250 g juoksevaa hunajaa (käytin mansikalla maustettua, kun sitä oli kaapissa)
• n. 6 tl hienosta sokerista ja kanelista sekoitettua kanelisokeria, jossa on paljon kanelia
  
• 2 tl kuivattua inkiväärijauhetta (tuore inkivääri voi olla väkevämpää, tarkista maku 1 tl:n jälkeen!)
  
• n. 1½ l karkeaa mysliä
  

Nestemäiset aineosat ja mausteet sekoitetaan isossa laakeassa kattilassa ja kiehautetaan. Maistetaan. Liemi saa maistua tässä vaiheessa melko voimakkaasti kanelille, jos käytät hedelmämysliä, jossa on makua muutenkin. Inkiväärin kanssa kannattaa olla varovainen, jottei mene liikaa. Minun inkiväärini oli vanhaa, joten sitä piti laittaa melko paljon. Rohkeimmat voivat lisätä myös esim. kuivattua chilijauhetta.

Tämän jälkeen mysli sekoitetaan lusikalla tai kauhalla liemeen, joka imeytyy mysliin täysin. Kun massa on vielä lämmintä, siitä nostellaan ruokalusikalla sopivia annoksia pellille muffinivuokiin tai pyöritellään kostein sormin patukoiksi, jotka asetellaan leivinpaperille. Mitä isompia myslikakkaroita teet, sitä pehmeämmiksi ne jäävät.

Paista myslikakkuja tai patukoita n. 10 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Alkuperäisessä ohjeessa uunin lämpötila oli 200°C, mutta uloimmat pähkinät paloivat siinä lämpötilassa mustiksi. Kiertoilmaa en käyttänyt, sekin voi käräyttää tuotokset.

Kiipula

Tänään lähdin sitten viimein pihalle ihan erikseen valokuvaamaan.

Ulkoiluasu päälle (lämpimin asu, mitä mukana on), pipo päähän, vaelluskengät jalkaan, kamerajalusta repun kiinnikkeisiin, hanskat käteen. Hiki, äkkiä ulos. Ulkona ei sitten ollutkaan enää ollenkaan hiki, vaan suorastaan sopiva sää liikkumiseen.

Kuulas keli, hyvä hetki testata kameran käyttöä pakkasessa, jota on ehkä pari astetta. Radiokaukolaukaisin toimii, joten kuvia voi ottaa ihan mukavasti jalustaa tönimättä. Peilin lukitus ei toimi, toinen kerta, kun kokeilen sitä. Onkohan vika käyttäjässä, vai kamerassa?

Olin jo kuntoutuskeskuksen esittelykierroksella pistänyt merkille, millaiset maisemat täällä on. Ikävä kyllä vilja ei enää lainehdi pelloilla. Tuleentunut vilja ei totisesti pilaa tällaista maisemaa. Yllä näkyvä kuva on otettu illalla pariakymmentä minuuttia vaille seitsemän, kun ulkona oli jo käytännössä yö. Valotusaika oli kolmisenkymmentä sekuntia, herkkyys ISO 1600, mikä ei ole terveellistä kromaattisen kohinan suhteen. Tähdet taivaalla ehtivät piirtää myös pienen viivan puolessa minuutissa, vaikka pienennetyssä kuvassa se ei mainittavasti näy. Maapallo siis pyörii :) Pitkä vaakaviiva on ohi lentänyt lentokone.

Itse asiassa koskematta kuvaan muuten kuin skaalamalla sitä, lopputuloksesta tuli ihan mukiinmenevä. Tästä aiheesta voisi saada myös jonkinlaisen HDR-kuvan aikaiseksi, mutta katsotaan nyt, paljonko jaksan säätää.

Lopulta kun aloin pakkailla vermeitäni takaisin reppuun, huomasin, että sormet meinaavat kohmettua. Oli tullut todella kylmä vajaassa tunnissa. Epäilen, että pakkasta oli toistakymmentä astetta, vaikka mittaria ei ollutkaan. Parkkipaikalla olleiden autojen ikkunalasit olivat kunnolla jäässä.

Insinöörin yöpöytä

Olen sitten jonkin aikaa kuntoutuksessa. Eilen tulin ja varsinainen ohjelma alkoi tänään.

Tuli varattua kaikki mahdollinen harraste mukaan 12 päivän reissulle siltä varalta, että täällä olisi tylsää. Olen kuntoutusporukan juniori, ja harrastusten tyyli saattaa olla vanhemmista kuntoutukseen osallistuvista poikkeava. Esim. karaoketanssit tai tanssit noin yleensä eivät juuri nappaa, vaikka joskus minua on kehuttu hyväksikin tanssijaksi. Tai no, siis äiti kehui. Uskokaa tai älkää, kävin lukioikäisenä äidin kanssa tanssikurssilla, kun isä oli "estynyt" l. ei napannut kai sitäkään vähää. Olen siis hyvä tanssija omasta ja äidin mielestä :)

Mutta ähäpiti täällä ollaan ja kohtuullisen hyvässä kunnossa, ja arvatkaa maksaako Kela viulut. Kai niillä on tavoitteena pitää minut työkykyisenä, ettei henkilökohtainen verokertymäni muuttuisi negatiiviseksi. Se passaa kyllä allekirjoittaneellekin.

Mitäkö tuli mukaan? Kaikenlaista puukäsityöaihioista, kamerasta, kamerajalustoista tietotekniikkaan tavallisen vaatetuksen ym. sälän lisäksi, mitä nyt kuntoutuksessa voi kuvitella tarvitsevansa. Nappasin valokuvan yöpöydästä. Kun tavarat olivat löytäneet eilen paikkansa, pistin @450-verkon pydeen, kun tuli työkaverilta lainattua sellainen purkki. Ja WLAN-purkki lisäksi. Nyt huoneessa on siis hitaahko, välillä jopa toimiva, mutta kiinteällä kuukausihinnalla varustettu netti, jota voi käyttää mukana olevalla arsenaalilla, vaikka kännykällä. Jos en siis jaksa kävellä tuonne mikroluokkaan näpyttelemään. Sielläkin koneen kyllä saisi ihan langalla nettiin, mutta naputtelua ei voi tehdä selällään sängyssä :) Valinta tämäkin.

Yöpöydän laatikossa on tuon R. A. Salvatore-ensikontaktini lisäksi tuhansia sivuja fantasiakirjallisuutta, jottei vaan kävisi aika pitkäksi. Onko minulla tosiaan niin paha stressi että ihmiskontaktia ja toimettomuutta pitää savokarjalaisen aina äänessä olevan ihmisen näin pelätä?

Tuleepahan Plaxoa ja naamakirjaa päiviteltyä suhteellisen pienellä kynnyksellä. Kohta varmaan alan langattomasti lähettää reaaliaikaisena sykkeeni (vrt. Steve Jobs) ja verenpaineeni verkkoon ihmisten pällisteltäväksi vain siksi, että se sattuu olemaan mahdollista. Ei siksi, että se jotakuta kiinnostaisi tai että siinä olisi jotain järkeä.

Päinvastoin. Verenpaineen mittaaminen todistaa Heisenbergin epätarkkuusrelaation todeksi myös makroskooppisissa mittauksissa, jos mikä.