Myslipatukka 2.0 eli jouluiset myslivuoat

Tein Myllyn Paras myslipatukkaohjeen mukaisia myslipatukoita työkaverin vinkin perusteella satsin verran, mutta päädyin muokkaamaan sitä vähäsen, koska lopputulos oli vähän turhan helposti murenevaa ja makukin oli mielestäni vähän mitäänsanomaton.

Lidlistä saa Goodi Special Luxury Fruit myslin nimellä sähkönsinisessä kiiltävässä paketissa n. 1.5 litraa mm. kokonaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja kookosta sisältävää mysliä, jota käytän perusraaka-aineena. Muistaakseni tuon myslin hinta oli varsin kohtuullinen. 2-3 €/paketti.

Voit korvata myslin myös kaurahiutaleilla, jos olet allerginen kuivatuille hedelmille, pähkinöille tai muille myslin aineosille.

Tarvitset:

• n. 25 kpl paperisia muffinivuokia tai leivinpaperia uunipellin suojaksi
  
• 2.5 dl appelsiinimehua
• ½ tl suolaa
• 250 g juoksevaa hunajaa (käytin mansikalla maustettua, kun sitä oli kaapissa)
• n. 6 tl hienosta sokerista ja kanelista sekoitettua kanelisokeria, jossa on paljon kanelia
  
• 2 tl kuivattua inkiväärijauhetta (tuore inkivääri voi olla väkevämpää, tarkista maku 1 tl:n jälkeen!)
  
• n. 1½ l karkeaa mysliä
  

Nestemäiset aineosat ja mausteet sekoitetaan isossa laakeassa kattilassa ja kiehautetaan. Maistetaan. Liemi saa maistua tässä vaiheessa melko voimakkaasti kanelille, jos käytät hedelmämysliä, jossa on makua muutenkin. Inkiväärin kanssa kannattaa olla varovainen, jottei mene liikaa. Minun inkiväärini oli vanhaa, joten sitä piti laittaa melko paljon. Rohkeimmat voivat lisätä myös esim. kuivattua chilijauhetta.

Tämän jälkeen mysli sekoitetaan lusikalla tai kauhalla liemeen, joka imeytyy mysliin täysin. Kun massa on vielä lämmintä, siitä nostellaan ruokalusikalla sopivia annoksia pellille muffinivuokiin tai pyöritellään kostein sormin patukoiksi, jotka asetellaan leivinpaperille. Mitä isompia myslikakkaroita teet, sitä pehmeämmiksi ne jäävät.

Paista myslikakkuja tai patukoita n. 10 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Alkuperäisessä ohjeessa uunin lämpötila oli 200°C, mutta uloimmat pähkinät paloivat siinä lämpötilassa mustiksi. Kiertoilmaa en käyttänyt, sekin voi käräyttää tuotokset.

Kiipula

Tänään lähdin sitten viimein pihalle ihan erikseen valokuvaamaan.

Ulkoiluasu päälle (lämpimin asu, mitä mukana on), pipo päähän, vaelluskengät jalkaan, kamerajalusta repun kiinnikkeisiin, hanskat käteen. Hiki, äkkiä ulos. Ulkona ei sitten ollutkaan enää ollenkaan hiki, vaan suorastaan sopiva sää liikkumiseen.

Kuulas keli, hyvä hetki testata kameran käyttöä pakkasessa, jota on ehkä pari astetta. Radiokaukolaukaisin toimii, joten kuvia voi ottaa ihan mukavasti jalustaa tönimättä. Peilin lukitus ei toimi, toinen kerta, kun kokeilen sitä. Onkohan vika käyttäjässä, vai kamerassa?

Olin jo kuntoutuskeskuksen esittelykierroksella pistänyt merkille, millaiset maisemat täällä on. Ikävä kyllä vilja ei enää lainehdi pelloilla. Tuleentunut vilja ei totisesti pilaa tällaista maisemaa. Yllä näkyvä kuva on otettu illalla pariakymmentä minuuttia vaille seitsemän, kun ulkona oli jo käytännössä yö. Valotusaika oli kolmisenkymmentä sekuntia, herkkyys ISO 1600, mikä ei ole terveellistä kromaattisen kohinan suhteen. Tähdet taivaalla ehtivät piirtää myös pienen viivan puolessa minuutissa, vaikka pienennetyssä kuvassa se ei mainittavasti näy. Maapallo siis pyörii :) Pitkä vaakaviiva on ohi lentänyt lentokone.

Itse asiassa koskematta kuvaan muuten kuin skaalamalla sitä, lopputuloksesta tuli ihan mukiinmenevä. Tästä aiheesta voisi saada myös jonkinlaisen HDR-kuvan aikaiseksi, mutta katsotaan nyt, paljonko jaksan säätää.

Lopulta kun aloin pakkailla vermeitäni takaisin reppuun, huomasin, että sormet meinaavat kohmettua. Oli tullut todella kylmä vajaassa tunnissa. Epäilen, että pakkasta oli toistakymmentä astetta, vaikka mittaria ei ollutkaan. Parkkipaikalla olleiden autojen ikkunalasit olivat kunnolla jäässä.

Insinöörin yöpöytä

Olen sitten jonkin aikaa kuntoutuksessa. Eilen tulin ja varsinainen ohjelma alkoi tänään.

Tuli varattua kaikki mahdollinen harraste mukaan 12 päivän reissulle siltä varalta, että täällä olisi tylsää. Olen kuntoutusporukan juniori, ja harrastusten tyyli saattaa olla vanhemmista kuntoutukseen osallistuvista poikkeava. Esim. karaoketanssit tai tanssit noin yleensä eivät juuri nappaa, vaikka joskus minua on kehuttu hyväksikin tanssijaksi. Tai no, siis äiti kehui. Uskokaa tai älkää, kävin lukioikäisenä äidin kanssa tanssikurssilla, kun isä oli "estynyt" l. ei napannut kai sitäkään vähää. Olen siis hyvä tanssija omasta ja äidin mielestä :)

Mutta ähäpiti täällä ollaan ja kohtuullisen hyvässä kunnossa, ja arvatkaa maksaako Kela viulut. Kai niillä on tavoitteena pitää minut työkykyisenä, ettei henkilökohtainen verokertymäni muuttuisi negatiiviseksi. Se passaa kyllä allekirjoittaneellekin.

Mitäkö tuli mukaan? Kaikenlaista puukäsityöaihioista, kamerasta, kamerajalustoista tietotekniikkaan tavallisen vaatetuksen ym. sälän lisäksi, mitä nyt kuntoutuksessa voi kuvitella tarvitsevansa. Nappasin valokuvan yöpöydästä. Kun tavarat olivat löytäneet eilen paikkansa, pistin @450-verkon pydeen, kun tuli työkaverilta lainattua sellainen purkki. Ja WLAN-purkki lisäksi. Nyt huoneessa on siis hitaahko, välillä jopa toimiva, mutta kiinteällä kuukausihinnalla varustettu netti, jota voi käyttää mukana olevalla arsenaalilla, vaikka kännykällä. Jos en siis jaksa kävellä tuonne mikroluokkaan näpyttelemään. Sielläkin koneen kyllä saisi ihan langalla nettiin, mutta naputtelua ei voi tehdä selällään sängyssä :) Valinta tämäkin.

Yöpöydän laatikossa on tuon R. A. Salvatore-ensikontaktini lisäksi tuhansia sivuja fantasiakirjallisuutta, jottei vaan kävisi aika pitkäksi. Onko minulla tosiaan niin paha stressi että ihmiskontaktia ja toimettomuutta pitää savokarjalaisen aina äänessä olevan ihmisen näin pelätä?

Tuleepahan Plaxoa ja naamakirjaa päiviteltyä suhteellisen pienellä kynnyksellä. Kohta varmaan alan langattomasti lähettää reaaliaikaisena sykkeeni (vrt. Steve Jobs) ja verenpaineeni verkkoon ihmisten pällisteltäväksi vain siksi, että se sattuu olemaan mahdollista. Ei siksi, että se jotakuta kiinnostaisi tai että siinä olisi jotain järkeä.

Päinvastoin. Verenpaineen mittaaminen todistaa Heisenbergin epätarkkuusrelaation todeksi myös makroskooppisissa mittauksissa, jos mikä.

Kodin putkimies

Jostain käsittämättömästä syystä öljylämmitteisen omakotitalomme yläkerran vesipatterit pitävät ärsyttävää litinää aina silloin tällöin öljypolttimen käynnistymisen jälkeen. Niissä kiertää ilmaa (ei siis ehkä kuitenkaan niin käsittämätöntä kuin ensiarvaamalta voisi luulla), joka kuitenkin ilmausta tehdessä on tietysti jossain toisaalla kuin ilmausruuvin kohdalla. Täysin huolimatta siitä, että kiertovesipumppua on pidetty oikeaoppisesti vuorokauden verran pois päältä ja kaikki mahdolliset termostaatit ja hanat ovat selkosen selällään.

Joskus ilmaus onnistuu jotenkin, ja pari päivää, joskus jopa viikon, saa olla rauhassa. Paineen lisääminen kalvopainesäiliöön auttoi pariksi viikoksi, mutta sitten tuli raja vastaan ja varoventtiili päästi liian paineen pihalle, eikä suostunut enää toimimaan. Hankin ja asensin uuden venttiilin ja siltä osin homma näytti olevan kunnossa. Kalvopainesäiliön paineetkin saatiin samalla katsottua oikealle tolkulle, jottei varoventtiilin toimintaa tarvitsisi toistamiseen testata.

Kyllästyin tilanteeseen ja pariin muuhun pikku ongelmaan pannuhuoneessa ja päätin tehdä asialle jotakin. Marssin putkiliikkeeseen ja pistin 61 € haisemaan kupariputkiin, puserruskulmaliittimiin, mustaan käyrään, minipalloventtiileihin, jne. Pistin vesijohtoverkon ja lämmitysjärjestelmän varoventtiilien viemäröinnin kuntoon pannuhuoneessa, mutta varsinainen työnvieroksujan työvoitto tapahtui yläkerrassa.

Olihan siinä jonkin verran tekemistä, mutta nyt on patterilinjan ensimmäisessä ja viimeisessä patterissa automaattinen ilmausventtiili, eikä tämän tästä tartte käydä ilmausavaimen ja Lidlin kevytkolapullon kanssa läträämässä. Ilman pitäisi nyt poistua automaattisesti. Kuvasta kauhistunut epätietoinen näkee, mikä se musta käyrä oikein on. Saisi kyllä olla valkoinen, ja luulen että jahka vaimo näkee virityksen, pensselille tulee kyllä töitä.

Korva kondiksessa

Tämä juttu taisi tapahtua jo kuukausi sitten, mutten ole oikein jaksanut naputella ennen tätä.

Kävin sitten moikkaamassa ystävällistä työterveyslääkäriä, joka määräsi korvatippoja vertavuotavaan korvaan. Mitäs muutakaan. Olivat jotain hydrokortisonia sisältäviä antibioottitippoja, ja puteli maksoi varmaan melkein 30 €.

Viikko noita kolme tippaa korvaan aamuin illoin, ja kas ihmettä: Korvasta ei enää löydy edes vaikkua! Kyllä on lääketehtaat taas keksineet jotain ihmeellistä. Yksi pieni sivuvaikutus on kuitenkin mainittava: Kuurin loputtua korvalla ei kuule kunnolla. Onkohan entisen tärykalvon päälle kasvanut toinen tehokkaan lääkkeen seurauksena?

Kävi ilmi, että valkoinen maitomainen mönjä kuivuu korvakäytävään ja olihan sitä ehtinyt viikossa sinne aika tavalla päätyä, kuusi tippaa päivässä. Muutama vesipisara korvakäytävään, hetki odotusta, jotta liukenee, ja koko hoito lähti varovasti vanutupon avustuksella korvasta. Näytti siltä kuin joku olisi käynyt tunkemassa ohutta vessapaperisoiroa korvaan.

Ei heikkovatsaisille

Tämä kirjoitus aiheuttaa heikkovatsaisille todennäköisesti pahoinvointia. Tästä eteenpäin ainoastaan lukijan omalla vastuulla.

Illalla kirjoitellessani mitättömiä sormiharjoituksiani blogiin ihmettelin, kun vasen korvakäytävä alkoi kutista. Ihan kuin olisi ollut vettä korvassa. Kokeilin pikkurillillä korvakäytävän suuta ja huomasin, että korvasta valuu verta. No, pala vessapaperia tukkeeksi ja nukkumaan. Ei tämän takia kannata yötä jossain päivystysjonossa viettää. Lääkäriajan ehtii tilata aamullakin.

Aamulla klo 5 herään virkkuna kuin kaksivuotias, joka nukkuu kolmet päiväunet. Ensimmäinen ajatus on, missä kunnossa korvakäytävän suulla oleva paperi on. Hoipperehdin kohti vessaa. Virkku, joopajoo. Vessassa päällisin puolin siistin näköisen paperin poistaminen vetää perässään pienen etanan kokoisen verihyytymän ja kaikesta päätellen myös puolet aivoista. Tasapainokeskus ei jostain syystä häiriintynyt, vaikka hyytymän koosta päätellen kaarikäytäviä ei voi enää olla vasemmalla puolella lainkaan. Olo on sellainen, että aamiainen saattaa jäädä tänä aamuna väliin.

Arvelen, että verenvuoto liittyisi puhjenneeseen tärykalvoon. Mikään pieni puhjennut finni korvakäytävässä ei voi aiheuttaa noin voimakasta verenvuotoa, eihän? No, kahdeksalta voin soitella lääkäriaikaa itselleni. Hauskinta tietysti on, että työterveyspalvelujen tuottaja vaihtuu tänään. Jos lääkäriaikaa ei saa tälle päivälle, en tiedä mihin numeroon soittaisin.

Kyllä ihmisen kuolema on taas tehty helpoksi. Eutanasian kannattajat vouhkaavat tässä maassa ihan turhaan. Kyllä terveydenhuollon byrokratia pitää huolen siitä, että ihminen joka ei varsinaisesti huuda tuskaansa voi päätyä vähin äänin tuonpuoleiseen.

Ai minäkö pessimisti?

Ylläpitoruljanssi

Suolakaivoksella päivitetään verkkoparametreja, joka tietää katastrofia, tai sitten kaikki toimii huomenna taas kuin tanssi. Kumpaan uskoisi, kysyy nimimerkki väsynyt ylläpitäjä, joka tunee Mr. Murphyn liian hyvin.

Pistin sakemannin johtaman tiimin hoitamaan hommani, koska olen mielestäni tehnyt oman osuuteni palokuntahommia parin viime viikon aikana. Sakemanni pistää parastaan, koska hänen on annettu ymmärtää, että palvelu ei ole alusta lähtien ollut ihan sillä tasolla kuin se olisi voinut olla.

Tekstaria jaksaa pukata. Miksiköhän hälyt tulevat läpi vain silloin, kun niitä ei tarvitse? Tositilanteessa sitten päivän viiveellä. Kukahan näitäkin leluja valmistaa?

Joskus ollaan arkisen harmaita ja masentavia syksyn parhaan ruskan keskellä. Päivän verbaalinen suollos on tässä.

Blogin uusi elämä

Kolmen vuoden tauon jälkeen ajattelin tuntevani itseni niin stressaantuneeksi, että jostain maksan glykogeenivarastoista puristamalla jaksan jälleen alkaa päivittää blogia. Uskomatonta, miten terapeuttista mitättömistä asioista kirjoittaminen voi olla.

Aika näyttää, jääkö tämä yksittäiseksi puuskakirjoitukseksi, vai alkaako näitä pukata tuutista joka kahvi- ja ruokatunti kuin ruuneperin runosuonesta.