Myslipatukka 2.0 eli jouluiset myslivuoat

Tein Myllyn Paras myslipatukkaohjeen mukaisia myslipatukoita työkaverin vinkin perusteella satsin verran, mutta päädyin muokkaamaan sitä vähäsen, koska lopputulos oli vähän turhan helposti murenevaa ja makukin oli mielestäni vähän mitäänsanomaton.

Lidlistä saa Goodi Special Luxury Fruit myslin nimellä sähkönsinisessä kiiltävässä paketissa n. 1.5 litraa mm. kokonaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja kookosta sisältävää mysliä, jota käytän perusraaka-aineena. Muistaakseni tuon myslin hinta oli varsin kohtuullinen. 2-3 €/paketti.

Voit korvata myslin myös kaurahiutaleilla, jos olet allerginen kuivatuille hedelmille, pähkinöille tai muille myslin aineosille.

Tarvitset:

• n. 25 kpl paperisia muffinivuokia tai leivinpaperia uunipellin suojaksi
  
• 2.5 dl appelsiinimehua
• ½ tl suolaa
• 250 g juoksevaa hunajaa (käytin mansikalla maustettua, kun sitä oli kaapissa)
• n. 6 tl hienosta sokerista ja kanelista sekoitettua kanelisokeria, jossa on paljon kanelia
  
• 2 tl kuivattua inkiväärijauhetta (tuore inkivääri voi olla väkevämpää, tarkista maku 1 tl:n jälkeen!)
  
• n. 1½ l karkeaa mysliä
  

Nestemäiset aineosat ja mausteet sekoitetaan isossa laakeassa kattilassa ja kiehautetaan. Maistetaan. Liemi saa maistua tässä vaiheessa melko voimakkaasti kanelille, jos käytät hedelmämysliä, jossa on makua muutenkin. Inkiväärin kanssa kannattaa olla varovainen, jottei mene liikaa. Minun inkiväärini oli vanhaa, joten sitä piti laittaa melko paljon. Rohkeimmat voivat lisätä myös esim. kuivattua chilijauhetta.

Tämän jälkeen mysli sekoitetaan lusikalla tai kauhalla liemeen, joka imeytyy mysliin täysin. Kun massa on vielä lämmintä, siitä nostellaan ruokalusikalla sopivia annoksia pellille muffinivuokiin tai pyöritellään kostein sormin patukoiksi, jotka asetellaan leivinpaperille. Mitä isompia myslikakkaroita teet, sitä pehmeämmiksi ne jäävät.

Paista myslikakkuja tai patukoita n. 10 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Alkuperäisessä ohjeessa uunin lämpötila oli 200°C, mutta uloimmat pähkinät paloivat siinä lämpötilassa mustiksi. Kiertoilmaa en käyttänyt, sekin voi käräyttää tuotokset.

Kiipula

Tänään lähdin sitten viimein pihalle ihan erikseen valokuvaamaan.

Ulkoiluasu päälle (lämpimin asu, mitä mukana on), pipo päähän, vaelluskengät jalkaan, kamerajalusta repun kiinnikkeisiin, hanskat käteen. Hiki, äkkiä ulos. Ulkona ei sitten ollutkaan enää ollenkaan hiki, vaan suorastaan sopiva sää liikkumiseen.

Kuulas keli, hyvä hetki testata kameran käyttöä pakkasessa, jota on ehkä pari astetta. Radiokaukolaukaisin toimii, joten kuvia voi ottaa ihan mukavasti jalustaa tönimättä. Peilin lukitus ei toimi, toinen kerta, kun kokeilen sitä. Onkohan vika käyttäjässä, vai kamerassa?

Olin jo kuntoutuskeskuksen esittelykierroksella pistänyt merkille, millaiset maisemat täällä on. Ikävä kyllä vilja ei enää lainehdi pelloilla. Tuleentunut vilja ei totisesti pilaa tällaista maisemaa. Yllä näkyvä kuva on otettu illalla pariakymmentä minuuttia vaille seitsemän, kun ulkona oli jo käytännössä yö. Valotusaika oli kolmisenkymmentä sekuntia, herkkyys ISO 1600, mikä ei ole terveellistä kromaattisen kohinan suhteen. Tähdet taivaalla ehtivät piirtää myös pienen viivan puolessa minuutissa, vaikka pienennetyssä kuvassa se ei mainittavasti näy. Maapallo siis pyörii :) Pitkä vaakaviiva on ohi lentänyt lentokone.

Itse asiassa koskematta kuvaan muuten kuin skaalamalla sitä, lopputuloksesta tuli ihan mukiinmenevä. Tästä aiheesta voisi saada myös jonkinlaisen HDR-kuvan aikaiseksi, mutta katsotaan nyt, paljonko jaksan säätää.

Lopulta kun aloin pakkailla vermeitäni takaisin reppuun, huomasin, että sormet meinaavat kohmettua. Oli tullut todella kylmä vajaassa tunnissa. Epäilen, että pakkasta oli toistakymmentä astetta, vaikka mittaria ei ollutkaan. Parkkipaikalla olleiden autojen ikkunalasit olivat kunnolla jäässä.

Insinöörin yöpöytä

Olen sitten jonkin aikaa kuntoutuksessa. Eilen tulin ja varsinainen ohjelma alkoi tänään.

Tuli varattua kaikki mahdollinen harraste mukaan 12 päivän reissulle siltä varalta, että täällä olisi tylsää. Olen kuntoutusporukan juniori, ja harrastusten tyyli saattaa olla vanhemmista kuntoutukseen osallistuvista poikkeava. Esim. karaoketanssit tai tanssit noin yleensä eivät juuri nappaa, vaikka joskus minua on kehuttu hyväksikin tanssijaksi. Tai no, siis äiti kehui. Uskokaa tai älkää, kävin lukioikäisenä äidin kanssa tanssikurssilla, kun isä oli "estynyt" l. ei napannut kai sitäkään vähää. Olen siis hyvä tanssija omasta ja äidin mielestä :)

Mutta ähäpiti täällä ollaan ja kohtuullisen hyvässä kunnossa, ja arvatkaa maksaako Kela viulut. Kai niillä on tavoitteena pitää minut työkykyisenä, ettei henkilökohtainen verokertymäni muuttuisi negatiiviseksi. Se passaa kyllä allekirjoittaneellekin.

Mitäkö tuli mukaan? Kaikenlaista puukäsityöaihioista, kamerasta, kamerajalustoista tietotekniikkaan tavallisen vaatetuksen ym. sälän lisäksi, mitä nyt kuntoutuksessa voi kuvitella tarvitsevansa. Nappasin valokuvan yöpöydästä. Kun tavarat olivat löytäneet eilen paikkansa, pistin @450-verkon pydeen, kun tuli työkaverilta lainattua sellainen purkki. Ja WLAN-purkki lisäksi. Nyt huoneessa on siis hitaahko, välillä jopa toimiva, mutta kiinteällä kuukausihinnalla varustettu netti, jota voi käyttää mukana olevalla arsenaalilla, vaikka kännykällä. Jos en siis jaksa kävellä tuonne mikroluokkaan näpyttelemään. Sielläkin koneen kyllä saisi ihan langalla nettiin, mutta naputtelua ei voi tehdä selällään sängyssä :) Valinta tämäkin.

Yöpöydän laatikossa on tuon R. A. Salvatore-ensikontaktini lisäksi tuhansia sivuja fantasiakirjallisuutta, jottei vaan kävisi aika pitkäksi. Onko minulla tosiaan niin paha stressi että ihmiskontaktia ja toimettomuutta pitää savokarjalaisen aina äänessä olevan ihmisen näin pelätä?

Tuleepahan Plaxoa ja naamakirjaa päiviteltyä suhteellisen pienellä kynnyksellä. Kohta varmaan alan langattomasti lähettää reaaliaikaisena sykkeeni (vrt. Steve Jobs) ja verenpaineeni verkkoon ihmisten pällisteltäväksi vain siksi, että se sattuu olemaan mahdollista. Ei siksi, että se jotakuta kiinnostaisi tai että siinä olisi jotain järkeä.

Päinvastoin. Verenpaineen mittaaminen todistaa Heisenbergin epätarkkuusrelaation todeksi myös makroskooppisissa mittauksissa, jos mikä.

Kodin putkimies

Jostain käsittämättömästä syystä öljylämmitteisen omakotitalomme yläkerran vesipatterit pitävät ärsyttävää litinää aina silloin tällöin öljypolttimen käynnistymisen jälkeen. Niissä kiertää ilmaa (ei siis ehkä kuitenkaan niin käsittämätöntä kuin ensiarvaamalta voisi luulla), joka kuitenkin ilmausta tehdessä on tietysti jossain toisaalla kuin ilmausruuvin kohdalla. Täysin huolimatta siitä, että kiertovesipumppua on pidetty oikeaoppisesti vuorokauden verran pois päältä ja kaikki mahdolliset termostaatit ja hanat ovat selkosen selällään.

Joskus ilmaus onnistuu jotenkin, ja pari päivää, joskus jopa viikon, saa olla rauhassa. Paineen lisääminen kalvopainesäiliöön auttoi pariksi viikoksi, mutta sitten tuli raja vastaan ja varoventtiili päästi liian paineen pihalle, eikä suostunut enää toimimaan. Hankin ja asensin uuden venttiilin ja siltä osin homma näytti olevan kunnossa. Kalvopainesäiliön paineetkin saatiin samalla katsottua oikealle tolkulle, jottei varoventtiilin toimintaa tarvitsisi toistamiseen testata.

Kyllästyin tilanteeseen ja pariin muuhun pikku ongelmaan pannuhuoneessa ja päätin tehdä asialle jotakin. Marssin putkiliikkeeseen ja pistin 61 € haisemaan kupariputkiin, puserruskulmaliittimiin, mustaan käyrään, minipalloventtiileihin, jne. Pistin vesijohtoverkon ja lämmitysjärjestelmän varoventtiilien viemäröinnin kuntoon pannuhuoneessa, mutta varsinainen työnvieroksujan työvoitto tapahtui yläkerrassa.

Olihan siinä jonkin verran tekemistä, mutta nyt on patterilinjan ensimmäisessä ja viimeisessä patterissa automaattinen ilmausventtiili, eikä tämän tästä tartte käydä ilmausavaimen ja Lidlin kevytkolapullon kanssa läträämässä. Ilman pitäisi nyt poistua automaattisesti. Kuvasta kauhistunut epätietoinen näkee, mikä se musta käyrä oikein on. Saisi kyllä olla valkoinen, ja luulen että jahka vaimo näkee virityksen, pensselille tulee kyllä töitä.

Korva kondiksessa

Tämä juttu taisi tapahtua jo kuukausi sitten, mutten ole oikein jaksanut naputella ennen tätä.

Kävin sitten moikkaamassa ystävällistä työterveyslääkäriä, joka määräsi korvatippoja vertavuotavaan korvaan. Mitäs muutakaan. Olivat jotain hydrokortisonia sisältäviä antibioottitippoja, ja puteli maksoi varmaan melkein 30 €.

Viikko noita kolme tippaa korvaan aamuin illoin, ja kas ihmettä: Korvasta ei enää löydy edes vaikkua! Kyllä on lääketehtaat taas keksineet jotain ihmeellistä. Yksi pieni sivuvaikutus on kuitenkin mainittava: Kuurin loputtua korvalla ei kuule kunnolla. Onkohan entisen tärykalvon päälle kasvanut toinen tehokkaan lääkkeen seurauksena?

Kävi ilmi, että valkoinen maitomainen mönjä kuivuu korvakäytävään ja olihan sitä ehtinyt viikossa sinne aika tavalla päätyä, kuusi tippaa päivässä. Muutama vesipisara korvakäytävään, hetki odotusta, jotta liukenee, ja koko hoito lähti varovasti vanutupon avustuksella korvasta. Näytti siltä kuin joku olisi käynyt tunkemassa ohutta vessapaperisoiroa korvaan.

Ei heikkovatsaisille

Tämä kirjoitus aiheuttaa heikkovatsaisille todennäköisesti pahoinvointia. Tästä eteenpäin ainoastaan lukijan omalla vastuulla.

Illalla kirjoitellessani mitättömiä sormiharjoituksiani blogiin ihmettelin, kun vasen korvakäytävä alkoi kutista. Ihan kuin olisi ollut vettä korvassa. Kokeilin pikkurillillä korvakäytävän suuta ja huomasin, että korvasta valuu verta. No, pala vessapaperia tukkeeksi ja nukkumaan. Ei tämän takia kannata yötä jossain päivystysjonossa viettää. Lääkäriajan ehtii tilata aamullakin.

Aamulla klo 5 herään virkkuna kuin kaksivuotias, joka nukkuu kolmet päiväunet. Ensimmäinen ajatus on, missä kunnossa korvakäytävän suulla oleva paperi on. Hoipperehdin kohti vessaa. Virkku, joopajoo. Vessassa päällisin puolin siistin näköisen paperin poistaminen vetää perässään pienen etanan kokoisen verihyytymän ja kaikesta päätellen myös puolet aivoista. Tasapainokeskus ei jostain syystä häiriintynyt, vaikka hyytymän koosta päätellen kaarikäytäviä ei voi enää olla vasemmalla puolella lainkaan. Olo on sellainen, että aamiainen saattaa jäädä tänä aamuna väliin.

Arvelen, että verenvuoto liittyisi puhjenneeseen tärykalvoon. Mikään pieni puhjennut finni korvakäytävässä ei voi aiheuttaa noin voimakasta verenvuotoa, eihän? No, kahdeksalta voin soitella lääkäriaikaa itselleni. Hauskinta tietysti on, että työterveyspalvelujen tuottaja vaihtuu tänään. Jos lääkäriaikaa ei saa tälle päivälle, en tiedä mihin numeroon soittaisin.

Kyllä ihmisen kuolema on taas tehty helpoksi. Eutanasian kannattajat vouhkaavat tässä maassa ihan turhaan. Kyllä terveydenhuollon byrokratia pitää huolen siitä, että ihminen joka ei varsinaisesti huuda tuskaansa voi päätyä vähin äänin tuonpuoleiseen.

Ai minäkö pessimisti?

Ylläpitoruljanssi

Suolakaivoksella päivitetään verkkoparametreja, joka tietää katastrofia, tai sitten kaikki toimii huomenna taas kuin tanssi. Kumpaan uskoisi, kysyy nimimerkki väsynyt ylläpitäjä, joka tunee Mr. Murphyn liian hyvin.

Pistin sakemannin johtaman tiimin hoitamaan hommani, koska olen mielestäni tehnyt oman osuuteni palokuntahommia parin viime viikon aikana. Sakemanni pistää parastaan, koska hänen on annettu ymmärtää, että palvelu ei ole alusta lähtien ollut ihan sillä tasolla kuin se olisi voinut olla.

Tekstaria jaksaa pukata. Miksiköhän hälyt tulevat läpi vain silloin, kun niitä ei tarvitse? Tositilanteessa sitten päivän viiveellä. Kukahan näitäkin leluja valmistaa?

Joskus ollaan arkisen harmaita ja masentavia syksyn parhaan ruskan keskellä. Päivän verbaalinen suollos on tässä.

Blogin uusi elämä

Kolmen vuoden tauon jälkeen ajattelin tuntevani itseni niin stressaantuneeksi, että jostain maksan glykogeenivarastoista puristamalla jaksan jälleen alkaa päivittää blogia. Uskomatonta, miten terapeuttista mitättömistä asioista kirjoittaminen voi olla.

Aika näyttää, jääkö tämä yksittäiseksi puuskakirjoitukseksi, vai alkaako näitä pukata tuutista joka kahvi- ja ruokatunti kuin ruuneperin runosuonesta.

Windsor

Windsorin linna on melkolailla perinteisimpiä turistikohteita kaikille, jotka pyörivät Lontoon seudulla, joten päätin käydä perjantai-iltapäivänä tutustumassa paikkaan. Kaksi tuntia kävelyä maailman rikkaimpien ihmisten entistä kämppää ihastellen oli kyllä vaikuttava kokemus.

Linnan sisällä ei saanut ottaa valokuvia, enkä jaksanut ryhtyä salakuvaajaksi, joten siltä osin on tyydyttävä mielikuviin.

Linnan ulkopuolella seisoi pari poliisisetää. Heidän tärkein keskustelunaiheensa kuulosti olevan, pitääkö oikeanpuoleinen poliisi asettaan oikealla korkeudella.

Onnea Maggie!

Englannin 80-luvun pääministeri Margaret Thatcher täytti tänään 80 vuotta. Hän viittasi puheissaan hyvin harvoin Raamattuun ja puhui hengellisistä asioista julkisuudessa hyvin vähän.

Juhlan kunniaksi harvinainen viittaus Raamattuun, jonka BBC Radio 4:n toimittajat kytkivät Thatcherin syntymäpäivää käsiteltäessä Pakistanissa tapahtuneisiin maanjäristyksiin ja siellä tarvittavaan katastrofiapuun.

"No one would remember the Good Samaritan if he'd only had good intentions. He had money as well."

Vapaasti käännettynä "Kukaan ei muistaisi laupiasta samarialaista, jos hänellä olisi ollut vain hyviä aikeita. Hänellä oli myös rahaa."

Jotenkin niin englantilainen lausunto kuin olla ja saattaa...

Whiteleys

Maanantai-iltana kurssin päätyttyä lähdin tapaamaan kummitätini poikaa Anttia, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Kävelin lyhyen matkan hotellilta Gloucester Roadin metroaseman kupeeseen odottelemaan. Lyhyen odottelun jälkeen kyyti saapuikin.

Lähdimme syömään italialaiseen ravintolaan lähellä olevaan Whiteleysin ostoskeskukseen. Hyvää pizzaa, tosin valinta pizzan ja pastan välilläkin oli vaikea. Pitänee siis käydä joskus toistekin, jotta pastakin tulee testattua.

Juttua riitti ja paikka oli viihtyisä, joten pidimme pöytämme kauan. Paikasta tuli otettua valokuvakin.

Nyt tietysti jäi polttelemaan, miltä nuoripari näyttää, eikö? Huonompi homma. Ainoassa valokuvassa, jota voisi kehua teknisesti ottaen onnistuneeksi, Antilla on silmät kiinni. En viitsinyt retusoida hänelle uusia silmiä, joten tällainen tästä nyt tuli...

Antin vaimo Claudia on kotoisin Meksikosta. Molemmat opiskelevat Lontoossa, Antti business managementia ja Claudia henkilöstöhallintoa. Mukava pariskunta, ei voi muuta sanoa.

Holy Trinity Brompton

Sunnuntai-iltana kävin HTB:n tilaisuudessa, joka oli merkitty ohjelmaan kategorian informal service alle. Lyhyesti sanottuna - kuten minua asiasta aiemminkin informoitiin - tuo tarkoitti lähinnä sitä, että papit eivät esiinny tilaisuudessa messukasukoissa, vaan normaalissa "toimistovarustuksessa". Pidin tilaisuuden tyylistä.

Erittäin tasokas bändi säesti ylistyslauluja, joita oli tilaisuudessa tavanomaisen speech sandwichin lisäksi paljon. Puhujana tilaisuudessa, jonka johti seurakunnan nykyinen kirkkoherra Nicky Gumbel, oli Jo Glen. (Nicky Gumbel saattaa olla nimenä tuttu, jos on sattunut tutustumaan alfa-kurssiin.)

Britiksi Jo Glen oli poikkeuksellisen vilkas ja sanavalmis. Ymmärtääkseni hän on kirjoittanut hengellisiä lastenkirjoja ja puhuu seurakunnassa yleensäkin usein. Saarnassaan Jo käsitteli henkilökohtaiseen uskonelämään liittyvien asioiden lisäksi myös muita ajankohtaisia aiheita, kuten Lontoon äskettäisiä pommi-iskuja ja ihmisten suhtautumista niihin sekä Englannissa suunniteltua uskontolain muutosta.

Tilaisuuden jälkeen menin alakertaan, missä tarjoiltiin kahvia, teetä ja mehua. Sieltä löytyi myös valtava kristillinen kirjakauppa. Suomesta tuskin löytyy montaa kirjakauppaa, joka olisi suurempi. Kyselin sieltä yhtä kirjaa, mutta kyselyni tuotti vesiperän. "Oh he's american writer. Maybe we could order it for you and send it by mail." Päätin kuitenkin ystävällisestä tarjouksesta huolimatta tilata opuksen Amazonista joskus myöhemmin. Siten homma taitaa tulla huomattavasti halvemmaksikin.

Epätavallinen linnakundi

Puolilta päivin menin Hyde Parkin Speaker's Corneriin kuuntelemaan puheita, ja törmäsin ensimmäisenä Nicky Yarrisiin.

Puhujana Nicky oli aivan omaa luokkaansa. Muutama eri uskontojen saarnamies ei päässyt alkuunkaan samaan yleisömäärään kuin tämä ymmärrettävistä syistä melko palavasti asiansa esittänyt aivan tavallisen näköinen mies.

Nicky on viettänyt 8057 päivää vankilassa kuolemaantuomittuna rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Hänet vapautettiin lopulta DNA-testien perusteella. Lopullisesti vapautuminen tapahtui alkuvuodesta 2004, jonka jälkeen hän muutti Englantiin ja meni siellä pian naimisiin. Nyt hänen vaimonsa Karen odottaa lasta.

Hän on kirjoittamassa kirjaa elämäntarinastaan ja siitä on nähtävästi tehty jo elokuva. Erittäin epätavallinen ja mielenkiintoinen mies.

Perinneammatti

Eilen kävimme tutustumassa Nuutajärvellä lasinpuhellukseen, joka on mielestäni niiitä harvoja jäljellä olevia perinteisiä käsityöläisammatteja. Mielenkiintoista hommassa oli se, että puhallusta pääsi kokeilemaan itse. No, melkein itse.

Pääsin kyllä puhaltamaan itse, mutta kaikki muut työvaiheet teki ammattilainen kyseltyään ensin minulta, millaisen astian haluan. Sain juuri sellaisen oliiviöljykannun kuin halusin. Huomenna saan kannun ihan omiin käsiini ihailtavaksi.

Kuten kuvasta näkyy, väriäkin aihioon sai. Valittavana oli keltainen ja sininen murskattu lasi, jota pyöräytettiin peltipöydältä metalliputken päässä olevan sulan lasimassan päälle, kun sille oli ensin tehty ns. peukalopuhallus. Erikoinen termi tarkoittaa sitä, että puhaltaja tukkii peukalolla puhaltamiseen käytetyn metalliputken pään, jolloin putkessa oleva ilma lämmetessään laajenee ja työntää pienen ilmamäärän putken toisessa päässä olevan sulan lasimassan sisään.

Aihiota muokattiin puhaltamalla suoraan ylhäältä päin jakkaralla seisten tässä tapauksessa samalla vastapäivään kiertäen. Kun kaulaa oli saatu riittävästi, vietiin aihio uudestaan uuniin, jotta uudelleen lämmitetty kannun säiliöosa saatiin puhallettua kaulaa ohuemmaksi ja suuremmaksi. Viimeinen pystyssä suoritettava vaihe tehtiin märkää lattialla olevaa puupalaa vasten, jotta kannulle saatiin tasainen pohja.

Tässä vaiheessa aihio käännettiin vaaka-asentoon ja sen pohjaan kiinnitettiin sulaa lasia liimana käyttäen toinen metalliputki, kannun kaula katkaistiin ja siihen muokattiin kaatonokka. Sitten kannun kylkeen haettiin uunista lisää lasimassaa, joka sopivan lämpöisenä suli alkuperäisen aihion kanssa yhdeksi kappaleeksi. Paksumpi pää kiinnitettiin ensin, sitten metallisaksilla leikattiin kahva sopivasta kohtaa poikki ja pihdeillä taivutettiin toinen pää kiinni kannuun. Tämän jälkeen kannun pohjaan käsittelyä varten kiinnitetty putki napsautettiin irti kopauttamalla metalliputkea muistaakseni jollain metalliesineellä. Murtumakohtaa sulatettiin hiukan kaasuliekillä. Siitä merkkinä öljypullon pohjassa on peukalonpään kokoinen jälki.

Jälkeenpäin kyselimme lasimestarilta ja apulaiselta, kuinka kauan pitää opiskella, jotta lasia pääsee puhaltamaan. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen pääsee kuulemma apulaiseksi, joten lomittajaksi ei voi ihan vielä tällä osaamisella ilmoittautua.

Tuotepalautus

Tästähän on tulossa hyvää vauhtia kuluttaja-aiheinen blogi. Toivottavasti ei sentään, ne kun ovat mielestäni tylsiä.

Tänään mennään sitten Biltemaan palauttamaan eilen sieltä ostettu potkulauta. Pitikin taas mennä ostamaan jotain vähänkin kalliimpaa halpatavarakaupasta. Edellinen halvinta mallia ollut potkulauta, jonka ostimme Biltemasta muutama viikko sitten, on kuitenkin kestänyt 9-vuotiaalla pojalla mainiosti ja käyttö on ollut erittäin kovaa.

Tämän laudan piti olla vähän parempi ja kestää hiukan kauemmin, koska se on menossa pari vuotta nuoremmalle tytölle käyttöön. Olin väärässä. Siinä mielessä sääli, että tyttäreni piti tuosta laudasta. Itse taisin ihastua merkkiin. Sun Ray-pääte kun on töissä työpöydällä, niin tuo samanmerkkinen lauta tuntui kivalta vitsiltä, pari valokuvaakin tulisi varmaan työkavereille näytettäviksi otettua.

Paketissa, joka oli jo liikkeessä kertaalleen avattu ja uudelleenteipattu, luki päällä /w Strap, joten oletimme sisällä olevan päällä olevan kuvan mukaisesti kantohihnan, vaan eipä ollutkaan. Lisäksi ohjaustangon laakeri oli rikki jo valmiiksi.

Minulla on melko vähän kokemuksia Bilteman tuotepalautuksista, mutta huhut eivät kerro hyvää. Tässä tapauksessa tosin kuitti on varmasti tallella ja palautuksen luulisi sujuvan kivutta.

Uusi elämysmatkailukohde?

Sain tällaisen tänään sähköpostitse.

Tekijänoikeuslaista

Lueskelin tuossa EFFIn weppisivuja ja silmiin pisti STT:ltä lainattu ministeri Karpelan lasunto, jossa hän mainitsi kyseen olevan "jonkinnäköisestä masinoidusta kampanjasta tietyiltä tahoilta". Tällä ministeri Karpela ilmeisesti tarkoitti kansanedustajien vastaanottamaa viestitulvaa uutta tekijänoikeuslakia koskien.

Olen lukenut lähimenneisyydessä Eduard Radzinskin kirjan Stalin. Kirja on totuudellinen, hätkähdyttävä ja kammottava kuvaus Stalinin ajan Neuvostoliitosta ja rikoksista, joita siellä on tehty Stalinin kommunistisen ideologian eteenpäin viemiseksi.

Radzinskin kirjassa lainataan Stalinin hirmuhallinnon käyttäminä juuri tällaisia ilmauksia ("masinoitu"), joissa peitellysti ("tietyiltä tahoilta") kerrotaan asioista, joista viestin vastaanottajan odotetaan vetävän oikeat johtopäätökst kyseisestä asiasta. Masinoituja kampanjoita harrastivat kuitenkin vallankumoukselliset politrukit ja niissä kuoli ihmisiä niiden väkivaltaisuuden vuoksi. Stalin masinoi itse niitä mm. kaukaasiassa paljon. Tosin vainoharhainen Stalin syytti niistä myös myöhemmin omia todellisia ja kuviteltuja vihollisiaan, jotka useimmiten päätyivät joko puupalttooseen tai karkoitetuiksi Siperian perukoille.

Ministeri Karpela kuuluu Suomen valtaeliittiin, joka (täällä tosin kansan todellisella mandaatilla, toisin kuin entisessä Neuvostoliitossa) käyttää tasavallan ylintä poliittista päätäntävaltaa. Voisi olla tarpeen miettiä kahdesti, kun käyttää demokraattisessa valtiossa bolsevistisia ilmauksia kansalaisaktivismista, joka demokratian periaatteiden mukaan koittaa kyseenalaistaa lakiesitystä, josta kukaan ei tunnu ymmärtävän mitään. Ministeri etunenässä.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Minusta on tärkeää, että tekijänoikeuksista pidetään huolta. Minulla on jopa lähisukulaisia, jotka saavat tekijänoikeusmaksuista ja erilaisista rojalteista merkittävän osan elannostaan. Nyt kuitenkin ollaan kaikesta päätellen säätämässä taas kerran lakia, jota ei pystytä valvomaan. Jo tieto siitä, että lain valmisteluvaiheessa on tiedetty sen valvonnan olevan mahdotonta, vähentää kansalaisten yleistä lainkuuliaisuutta. Jos tämä on ministeri Karpelalle selvää, ja hän ajaa lakiesitystä siitä huolimatta jääräpäisesti läpi, pitäisi motiiveja ehkä hiukan tarkistaa.

On tietysti ikävämpi juttu, jos lakiesitys, josta oli tarkoitus sen tultua hyväksytyksi saada mainetta ja kunniaa, meneekin karille. Toisaalta sitä niittää, mitä kylvää. Jos median alttarin edessä rähmällään olemisen sijaan vaikka keskittyisi esimerkiksi luotsaamaan lakiesityksiä siten, että ne valmistellaan huolella ja puolueettomia asiantuntijoita käyttäen, voisi olla vähemmän tarvetta pelkoon, syyttelyyn ja varsin kammottavien ilmausten käyttöön. Keskustaministeriä tuntuu kovasti vaivaavan julkisuuden valokeilassa paistatellessa maalaisjärjen puute.

Retki

Maanantaina kävimme kuuden inkkarikanootin voimalla Längelmävedellä melomassa. Sää oli ihan mukava, vaikka vettä tihuuttikin. Pari päivää myöhemmin alkoikin kunnon syysmyrsky, joten hyvin tuli reissu ajoitettua. Ala-asteikäiset lapset eivät olisi pystyneet aikuisten avullakaan hallitsemaan kanootteja myrskytuulessa.

Aiemmin mainostetut kalvovaatteet kestivät hyvin ainakin tuon tihkusateen, eikä märistä vaatteista tarvinnut kärsiä. Alan pikkuhiljaa uskoa, että erilaisista kalvoista on oikeasti hyötyä ulkoiluvaatteissa.

Kangaskauppaa

Iskeydyimme jokin aika sitten lasten kanssa katsotun elokuvan jälkeen keskelle varsinaisia markkinoita Tampereen Lielahteen, missä Sportia Pekka järjesti jokasyksyisen myyntirysäyksensä.

Tuli taas todistettua, että inflaatio on purrut euron myötä. Ostin itselleni ulkoilutakin ja -housut ja pidin itseäni onnekkaana, kun ei satasta enempää tarvinnut moisista maksaa.

Pikkupoikana sain Savonlinnan halpakaupasta housut kympillä tai kahdella, eikä kukaan arvannut, etteivät ne olleet merkkikamaa. Tuolloin sentään käytettiin markkoja. No, kalvokankaat oli tosin vasta keksitty ja kalliita ne olivat silloinkin.

Onneksi säät alkavat olla kalvokangaskauppiaille otolliset. Nyt ainoastaan laiskuus pitää miehen sisällä sohvalla lukemassa romaania.